Heips! Sain kuin sainkin osan valmiksi tänään! Toivottavasti miellyttää :) Enempää en nyt kirjoittele, voitte lukea :D

 

Katy söi hiljaa mietiskellen. Hänen pitäisi lähteä huomenna Mikaelin luokse, takaisin kotiin. Tomilla olisi huomenna aikainen työvuoro, joten Katyn pitäisi lähteä hänen jälkeensä. Katyn vatsaa kouraisi. Lähteminen tuntui pahalta, varsinkin Tomin takia. Katy oli kuitenkin jo päätöksensä tehnyt, ja päättänyt valita Mikaelin.

Aamulla Katy heräsi heti kun Tomi oli lähtenyt. Hän hyppäsi äkkiä vuoteestaan ylös ja meni valmistautumaan.

Meikattuaan ja puettuaan Katy suuntasi matkansa ulos. Hän oli ajatellut mennä kävellen, koska Mikaelin talo ei ollut kaukana. Haikeus kuitenkin valtasi Katyn mielen. Tomi olisi varmasti surullinen ja pettynyt häneen.

Katy ei kuitenkaan halunnut antaa epätoivolle valtaa. Hän ei voisi enää muuttaa päätöstään! Mikaelhan rakasti juuri Katya, ei ketään muuta. Nyt pitäisi vain unohtaa Tomi ja kaikki muu paitsi Mikael. Miten se onnistuisi? Katy huokaisi ja lähti kohti kotiaan.

Katy oli kävellyt Mikaelin pihaan. Häntä jännitti kamalasti. Katyn suu pysyi tiukkana viivana, vaikka hänen olisi pitänyt olla iloinen rakkaansa kohtaamisesta.

Katy oli nyppinyt kulmakarvansa täydellisesti ja meikannut kauniisti, jotta Mikael varmasti haluaisi hänet takaisin. Silmissä näkyi hermostuneisuus, jota Katy tunsi. ”Mitä jos en kelpaakaan Mikaelille?” Katy ajatteli huolestuneena.

Katy huokaisi syvään ja avasi hitaasti oven.

Kaikki näytti samanlaiselta kuin ennen. Samat vanhat likaiset kodinkoneet seisoivat samoilla paikoillaan. Talossa oli sama ummehtunut tuoksu. Mikään ei ollut muuttunut. Katyn valtasi aavistus, että Mikaelkaan ei olisi muuttunut, mutta Katy hylkäsi ajatuksen heti.

”Mikael rakas, minä tulin nyt!” Katy hihkaisi. Kukaan ei vastannut. Talossa oli aivan hiljaista. Äkkiä Katy kuitenkin kuulu vieraan naisen äänen.

”Mmmmm… Joko sinä tulit Mikael?” nuori tyttö sanoi väsyneesti. Äkkiä tyttö valpastui. ”Kuka SINÄ olet?!” Tyttö kiljaisi.

”Voisin kysyä samaa sinulta! Kuka itse olet ja mitä teet kodissani?” Katy kysyi vihaisesti.

Tytön huulille nousi pieni närkästynyt hymy. ”Olen Roosa ja en ole mikään tunkeilija!” Tyttö sanoi. ”Ja miksi puhuit sinun kodistasi? Tämähän on Mikaelin koti.” Katy katsoi Roosaa hölmistyneenä. ”Minä olen Mikaelin vaimo!” Katy kirkaisi käheästi.

Roosan kasvot vääntyivät epäuskoiseen ilmeeseen. ”Älä valehtele, minä olen Mikaelin tyttöystävä.” Hän murahti. Naiset katselivat toisiaan vihaisesti päästä varpaisiin. Katy rikkoi hiljaisuuden kuiskaamalla hiljaa: ”Onko Mikael sitten pettänyt meitä molempia?” Roosa oli juuri avaamassa suutaan vastatakseen, kun ovi kävi. Mikael astui sisään.

Roosa ja Katy kääntyivät katsomaan Mikaelia, joka oli juuri astunut sisään. Mikaelilla oli poskessaan haava, samoin suupielessä. Hän oli selvästi tapellut. ”Mitäs te täällä?” Mikael sammalsi. Hän oli siis selvästi juonut.

 Katyn mieleen palasivat pahat muistot, kun Mikael oli humalassa muuttunut pelottavaksi ja väkivaltaiseksi. Pelko alkoi ottaa Katya valtaansa, joten hän päätti aloittaa puhumisen varovasti. ”Mikael, minunhan piti tulla tänne tänään.” Katy sanoi ääni väristen.

Roosa ei piitannut varovaisuudesta. ”Kuka hemmetti tuo nainen on?! Se väittää olevansa sun vaimo! Mitä hemmettiä!” Roosan huuto kaikui pienessä talossa. Mikael katsoi Roosaan kyllästyneenä. ”Roosa muru hei. Olihan meillä eilen ihan hauskaa ja leppoisaa, mut sä voit nyt mennä”, Mikael sanoi huokaisten väsyneenä. Roosa kauhistui. ”Eilenhän sä sanoit rakastavasi mua…” Roosa kuiskasi minkä järkytykseltään pystyi. Mikael osoitti kädellään ovelle päin.

Roosa mulkaisi Mikaelia raivoisasti ja juoksi ulos, että ovet paukkuivat. Katy jäi katsomaan kummastuneena Roosan perään. Miten tässä näin kävi? Katynhan piti tulla takaisin Mikaelin luokse ja viettää ihanaa perhe-elämää.

Katyn pulssi kohosi ja hiki alkoi nousta kasvoille. Katya todella pelotti. Mikael ei vaikuttanut juuri nyt turvalliselta…

Mikael käänsi katseensa Katya kohti. ”Ja vielä sinäkin! Hemmetin huora! Luuletko etten mä tiedä missä oot ollu!” Mikael huusi raivoisasti. ”Jonkun lääkärin luona sä makaat ja petät mua, hemmetti.”

Mikael astui vihaisena Katya kohti. Katy astui peloissaan askeleen taaksepäin. Mikael mulkaisi Katya murhaavasti ja osoitti kädellään ovelle. ”Nyt en jaksa sun tempauksias enää. Vittu erotaan. Häivy täältä älä ikinä tule takaisin.”

Katy jähmettyi kauhusta. Tätä hän ei ollut odottanut. Katysta tuntui, kuin koko maailma olisi romahtanut. ”Selvä, hyvästi sitten.” Katy kuiskasi ja juoksi kauas Mikaelin talosta ja päätyi lopulta pienelle aukealle.

Katy ei itkenyt. Hän ei halunnut itkeä Mikaelin takia enää koskaan. Katy meni istumaan nurmikolle ja sulki silmänsä. ”Hemmettiin koko vihkisormus.” Hän ajatteli vihoissaan ja heitti sormuksen nurmikolle ja kävi makuulle.

”Miksi aina minulle käy näin?” Katy ajatteli surullisena. Ilta alkoi jo hämärtyä. Katy oli maannut maassa monta tuntia. ”Mihin voin mennä? En voi mennä Tomin luokse, loukkasin häntä varmasi lähdölläni. Minulla ei ole mitään paikkaa mihin mennä” Katy kuiskasi yksikseen.

”Höpsistä Katy! Sinulla on aina paikka mihin mennä.” Tuttu ääni sanoi pimeässä. Katy hätkähti ja kääntyi katsomaan ja näki tutut kasvot.

Katyn edessä seisoi Greta! Greta seisoi siinä suuren vatsansa kanssa! Greta joka oli karannut sairaalasta. Katy ei ollut uskoa näkemäänsä, mutta Greta se oli. Ilmielävänä. Katyn silmät kostuivat liikutuksesta.

”Greta, sinäkö siinä?” Katy kysyi ja hyppäsi halaamaan ystäväänsä. Greta hymyili Katylle ystävällisesti. ”Minä tässä, ilmielävänä!” Hän nauroi. Katyn huulille nousi onnellinen hymy. Gretan nähdessään hänestä tuntui, että kaikki huolet olivat kadonneet. ”Tule minun luokseni yöksi.” Greta sanoi hymyillen. ”En asu kaukana.” Ja niin Katy ja Greta hyppäsivät Gretan vanhaan ja rikkinäiseen autoon ja ajoivat Gretan kotiin.

Gretan koti ei ollut kummoinen, mutta ei se Katya häirinnyt. Oli niin mukava päästä lepäämään sisälle, pehmeälle sohvalle. Vähitellen Katy alkoi vaipua syvään uneen… Vaikka Katy oli syvässä unessa, hän kuuli hiljaista puhetta. Kuin joku olisi puhunut puhelimessa…

”… Löysin hänet ulkoa. Ei hänellä ole hätää”, hetkeksi tuli hiljaista. ”Tomi rauhoitu, hän on kunnossa ja nukkuu juuri nyt! Älä viitsi hössöttää, Katy osaa varmasti hoitaa asiansa ihan itse. Et sinä ole hänen henkivartijansa!” tuli uudestaan hiljaista ja kuului ärtynyt tuhahdus. ”Olisit iloinen, että edes soitin sinulle! Hyvästi!” Katy ei enää jaksanut kuunnella ja vaipui unen ihmeelliseen maailmaan…

Aamulla Katy heräsi väsyneenä ja paikat kipeinä sohvalla vietetyn yön takia. Kengät puristivat jaloissa ja meikit olivat kuivattaneen kasvot epämukavan tuntuisiksi. Katy nousi hitaasti ylös ja haukotteli. Mitä hän oli kuullut illalla? Sitä Katy ei enää muistanut lainkaan, joten hän ei viitsinyt miettiä sitä enempää.

 ”Greta?” hän kysyi hiljaa. ”Täällä keittiössä”, kuului vastaus. Katy nousi ylös ja lähti kävelemään varovasti kohti keittiötä, josta Gretan ääni oli kuulunut.

”Sinä sitten heräsit jo”, Greta sanoi hymyillen. Katy nyökkäsi ja istuutui Gretan viereen. ”Jos haluat syödä jotain niin ota jääkaapista, vaikka ei sielläkään paljon mitään ole”, Greta huokaisi.

Katy ei viitsinyt syödä Gretan vähäisiä ruokia, joten ei noussut pöydästä. ”Mistä löysit tämän talon?” Katy kysyi huolettomasti. Greta huokaisi ärtyneenä. ”Tämä on kaverin vanha kämppä, ei mulla ollut varaa ostaa omaa, joten täytyy tyytyä tähän. Katy ei viitsinyt puhua raha-asioista enempää joten pysyi hiljaa.

Samassa Katyn mieleen putkahti uusi kysymys. ”Kenen kanssa sinä puhuit eilen illalla?” Greta huokaisi. ”Sinä sitten kuulit.” Katy näytti kysyvältä, joten Greta jatkoi. ”Se oli Tomi. Soitin hänelle, koska arvelin hänen olevan huolissaan sinusta ja niin hän olikin.”

”Miten tiesit, että olin ollut Tomin luona?” Katy kysyi kummissaan. Greta naurahti kolkosti. ”Kuulin kun kuiskasit itseksesi niin eilen siellä ulkona. Sanoit jotakin sen tapaista, kuin en voi mennä Tomin luokse, joten arvelin että tulit sieltä.” Greta yskäisi ja jatkoi. ”Hän oli todella huolissaan, kun katosit ilmoittamatta mitään. Mihin kummaan sinä muuten menit?”

Katy otti syvään henkeä ja kertoi Gretalle, kaiken mitä oli tapahtunut. Greta murisi vihaisesti Mikaelin käytökselle. Kerrottuaan tarinan Katy rentoutui. Hänestä oli ihanaa kertoa hyvälle ystävälleen näistä kamalista tapahtumista. Kaikista kamaluuksista huolimatta Katylla oli hyvin levollinen ja turvallinen olo. Saa nähdä muuttuvatko asiat paremmiksi, vai jatkuvatko vastoinkäymiset.