Seitsemäs osa on tullut! Sainkin osan tehtyä melko pian, joten ette joudu odottamaan :D Toivottavasti miellyttää. Kommentoikaa toki loppuun ;)

 

”Tomi, sinun talosi on aivan upea!” Katy huudahti tutustuttuaan taloon. Katy näki silmäkulmastaan kuinka Tomin kasvoille levisi pieni punastus, mutta ei välittänyt siitä. ”Saavatko lääkärit näin suurta palkkaa, että pystyt hankkimaan tällaisen talon?”

Tomi pudisti päätään. ”Ei, ei tämä ole pelkästään lääkärin palkkani aikaansaannosta. Olen ollut mukana erilaisissa kokeiluissa, joissa on kehitelty lääkkeitä mm. AIDS:ia vastaan. Vielä ei ole onnistuttu, mutta parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa” Tomi hymyili. Hän oli selvästi ylpeä, että pystyi auttamaan ihmisiä.

Katya silti hieman epäilytti. ”Miten sinulla voi silti olla varaa tällaiseen taloon? Eihän niistä kokeistakaan varmaan miljoonia saa, jos sitä AIDS – lääkettä ei ole edes vielä saatu tehtyä.” Tomi hymyili vaisusti. ”Sukuni ei ole kovin köyhä, ja tämä talo on sukutalo joten ei tässä hätää ole.” Tomi sanoi hiljaa.

VA

Katy hymyili. Jotenkin hän oli arvannut, ettei Tomi mistään huonosta suvusta ollut. Katy tunsi pienen kateuden pistoksen sisällään. Tomi oli niin hyvä ihminen, ja Katy itse oli nainen, joka ei ollut ikinä edes ollut töissä, saati sitten käynyt muita kouluja kuin peruskoulun.

”Noh, onkos sinulla jo nälkä? Minun vatsani nimittäin ainakin kurnii!” Tomi sanoi ja nauroi ja he lähtivät yhdessä keittiötä kohti.

Tomi laittoi ritarillisesti ruokaa heille molemmille.

 Katya hymyilytti, mutta hän tunsi olonsa samalla kovin surulliseksi. Tomi oli niin täydellinen kiltti, avulias, hyväsydäminen ja vielä fiksukin! Mitä Katy itse oli? Nuori äiti, jonka aviomies oli väkivaltainen.. Yhtäkkiä Katy muisti taas Mikaelin. Mitä Mikael sanoisi, jos huomaisi kuinka Katy jutteli toisille miehille, asui toisen miehen luona... Katya puistatti ja kylmät väreet kulkivat hänen selkäänsä pitkin.

Tomi nosti katseensa ruoasta ja katsoi Katya huolestuneena. ”Olet ollut kumman hiljainen. Vaivaako sinua jokin? Katy, tiedäthän sinä, että voit kertoa minulle mitä vain?” Kyllähän Katy sen tiesi. Heidän välinen luottamuksensa oli todella suuri. Suuri osa Katysta halusi kertoa Tomille mitä tunsi, mutta pieni osa tiesi, että Tomi ei voisi ymmärtää. Katy hymyili surullisesti Tomille.

 

Tomi tarttui Katya kädestä ja punastui. Katy yllättyi, mutta ei halunnut vetää kättään pois. Tomi sanoi kuiskaten: ”Katy tiedäthän sinä, että olet minulle todella tärkeä ja.. olen hieman rakastunut sinuun.”

 Katy jähmettyi paikalleen, kuin patsas. Ei hän ollut valmis kuulemaan mitään rakkaudentunnustuksia! Eihän hän voinut pettää Mikaelia tällä tavalla. Puolet Katysta halusi sanoa Tomille samoin, mutta puolet pelkäsi Mikaelia. Katyn kasvot vääristyivät pelosta. Tomi katseli Katya odottaen, että tämä sanoisi jotakin. Katy oli kuitenkin mykistynyt. Lopulta Katy kykeni taas puhumaan ja päätti vastata odottavalle Tomille. ”Tomi..” Katy kuiskasi ja veti kätensä Tomin kädestä pois. ”Tämä on niin vaikeaa. Minusta tuntuu, että petän Mikaelia.” Katy kuiskasi Mikaelin nimen niin hiljaa, että se oli lähes mahdoton kuulla.

 Tomi huokaisi ja hymyili. ”Ymmärränhän minä sinua Katy. Sinulla on ollut todella rankkaa. Jos olisin itse sinun asemassasi, olisin murtunut aikoja sitten. Sinä olet niin vahva. Ymmärräthän silti, että voit kertoa minulle kaiken. Siis aivan kaiken.”

Katyn suu loksahti auki. Ei maailmassa voinut olla tuollaista miestä! "Tomi on minulle aivan liian kiltti!" Katy ajatteli.Kyyneleet tulivat Katyn silmiin ja hän purskahti hillittömään itkuun.

 Tomi hätääntyi ja Katy huomasi sen. ”Ei minulla ole mitään hätää.” Katy tyynnytteli. ”Kiitos Tomi. Kiitos. Ehkäpä minun täytyy nyt mennä rauhoittumaan.”

Katy nousi ylös ja tunsi Tomin huolestuneen katseen takanaan.

Katy istahti sängylle katsoen vasenta kättään. Käden nimettömässä oli kultainen sormus, jonka Mikael oli käteen pujottanut vannoen ikuista rakkauttaan. Oliko rakkaus sammunut vai jatkuisiko se vielä? Katy nyyhkytti hiljaa ja itki itsensä uneen.

Aamulla Katy heräsi myöhään. Päivä oli jo pitkällä ja ulkoa kuului autojen ääniä. Katy hieroi silmiään uneliaasti totutellen samalla kirkkaaseen valoon, joka tuli ikkunasta sisään. Hän nousi hitaasti ylös ja puki päälleen. Alakerrasta kuului Tomin iloista vihellystä, joka sai Katyn hymyilemään. Hyvin nukutun yön jälkeen elämä näytti aina valoisammalta.

Katy lähti kävelemään alakertaan Tomin luokse. Alakerrassa oli ihana tuoksu, joka sai veden kielelle.

Tomi oli valmistamassa aamiaista. Alakerrassa tuoksui todella hyvälle. ”Huomenta Tomi!” Katy hihkaisi. Tomi hymyili Katylle iloista hymyään. ”Istu toki pöytään Katy.” Tomi sanoi.

Katy istuutui pöytään hymy huulillaan. Hetken kuluttua Tomi toikin Katylle aamiaista. ”Olisinhan minäkin voinut laittaa aamiaista.” Katy sanoi. Tomi pudisti hymyillen päätään ja vastasi: ”Minä hoidan kyllä mielelläni ruoanlaiton. Se on mielestäni mukavaa puuhaa.”

Lopun ajan he söivät hiljaisuuden vallitessa.

”Minä voin hoitaa tiskit, niin sinä voit rentoutua.” Katy sanoi Tomille. Tomi nyökkäsi ja meni sohvalle lukemaan kirjaa.

Tiskatessaan Katy ajatteli Mikaelia ja Tomia: ”Minun on pakko valita. Joko jatkaa suhdetta Mikaelin kanssa, tai sitten vastata Tomin tunteisiin.” Katy huokaisi ja jynssäsi lautasta. Hän mietti vielä muutaman minuutin, kunnes oli tehnyt päätöksensä.

”Tomi, missä täällä on puhelin?” Katy kysyi Tomilta tiskattuaan. Tomi lopetti lukemisen ja vastasi: ”Eteisessä, siinä nurkassa.” Katy hymyili vastaukseksi ja lähti eteistä kohti.

Katy tarttui puhelimeen ja otti syvää henkeä. Hän tarvitsi kaiken rohkeuden, jos aikoisi tehdä päätöksensä mukaan. Katy näppäili tutun puhelinnumeron ja painoi luurin korvalleen. ”Haloo”, kuului ääni puhelimen toisesta päästä. ”Hei Mikael, minä täällä, Katy.” Katy sanoi puhelimeen vakavana. ”KATY?” Mikael melkein huusi puhelimeen. ”Missä hemmetissä sinä olet ollut? Senkin…” Mikael jätti lauseen kesken.

”Mikael, olen todella pahoillani. Minun olisi pitänyt ilmoittaa missä olen.” Katy sanoi alistuneena. ”Meidän täytyy tavata. Pian. Haluan puhua asiat selviksi.” Puhelimen toisesta päästä kuului matalaa murinaa. ”Selvä, missä sinä olet?” Katy kertoi Mikaelille osoitteen. ”Minä tulen sinne. Pian.” Mikael sanoi ja katkaisi puhelun.

Katyn vatsaa kouraisi. Oliko hän tehnyt suuren virheen vai oikean päätöksen? Uskaltaisiko hän jättää Mikaelin? Kovin kauaa tätä Katy ei ehtinyt miettiä, koska ovikello soi.

 Katy käveli hitaasti ovelle ja sulki silmänsä. Hän katseli valkoista ovea hermostuneena. Enää ei voisi perääntyä. Katy keräsi kaiken mahdollisen rohkeutensa ja avasi oven.

Oven takana seisoi Mikael. Mikael näytti vihaiselta. Katy nielaisi hermostuksissaan. ”Hei” Katy kuiskasi. Mikael ei sanonut mitään.

 Vähitellen Mikaelin suuttumus näytti laantuvan ja hänen kasvonsa näyttivät jopa surullisilta. Katy tunsi huonoa omatuntoa, kun ei ollut ilmoittanut olinpaikastaan mitään.

Yhtäkkiä Mikael halasi Katya kiihkeästi. ”Rakas, minulla on ollut sinua niin kova ikävä. Voitko antaa minulle anteeksi tekoni? Kun olit poissa en ajatellut mitään muuta kuin sinua. Tule kotiin rakas Katy, tulethan?

Katy meni sanattomaksi. Hänhän oli juuri aikonut sanoa Mikaelille suorat sanat ja ottaa avioeron. Mikaelin puhuessa tunteet kuitenkin heräsivät jälleen eloon. ”Voi Mikael…” Katy kuiskasi. ”Minullakin on ollut ikävä sinua.”

”Rakas, minä lupaan, etten tee sinulle enää koskaan pahaa. Olin todella typerä, kun petin sinua. Voitko antaa minulle anteeksi?” Mikael sanoi ja silitti Katyn poskea. Katy nyökkäsi hiljaa ja oli valmis antamaan Mikaelin kaikki pahat teot anteeksi. Katyn jokainen osa rakasti nyt vain Mikaelia, ja oli valmis uskomaan hänestä pelkää hyvää. ”Anna minulle muutama päivä aikaa pakata. Tulen kotiin heti kun pääsen” Katy sanoi ja suuteli Mikaelia hyvästiksi.

Katy vilkutti Mikaelille tämän lähtiessä. Katy halusi kiivaasti Mikaelin luokse. Mutta miten kertoa asia Tomille?

 

Tässä oli seitsemäs osa :) Kommentoikaa toki.