No niin. Osa on valmis :) Toivottavasti tykkäätte. Osa saattaa vaikuttaa hieman hätäiseltä ja nopeasti etenevältä, mutta sairaalassa oli niin tylsä ottaa kuvia, että halusin pelata sen ajan nopsaan pois ;) Mutta toivottavasti tykkäätte! Ainiin! Yksi kuva on kaksi kertaa kun en muistanut ottaa siihen tarinan kohtaan sopovaa kuvaa :/ noh kestäkää :D

”Greta älä viitsi olla lapsellinen!” Katy huudahti todella vihaisesti. ”Miksi Gretan piti käyttäytyä niin typerästi? Eikö olisi jo korkea aika alkaa käyttäytyä aikuisemmin?” Katy ajatteli närkästyneenä.

”Katy sinä tiedät, että minä en jaksa homehtua täällä! Haluan pois. Ja minulla ei ole aikomustakaan käyttäytyä aikuismaisesti! Pääsikö unohtumaan, että olen vasta 17 Kuvitteletko tosissasi, että vietän elämäni parhaat vuodet sairaalassa?” Greta huudahti vihaisesti. Katy meni hiljaiseksi. Hän oli tosiaan unohtanut, että Greta oikeastaan oli vasta teini-ikäinen. Jotenkin Gretan kanssa vietetty aika oli saanut Katyn unohtamaan miten nuori tyttö oikeasti olikaan. Katy huokaisi hiljaa ja sanoi: ”Anteeksi Greta, mutta silti tuo ei ole kovin viisasta”

Greta huokaisi ja pudisti päätään. ”En olettanutkaan, että sinä ymmärtäisit. Et ole yhtä nuori kuin minä ja sinulla on varmasti vähän eri käsitys elämästä kuin minulla. En todellakaan jää tänne. Ja toivon oikeasti ettet kerro aikeistani kellekään. Voitko luvata sen minulle Katy?”

Katyn ilme muuttui tuskaiseksi, mutta hän sanoi kuitenkin: ”Minä lupaan Greta. En kerro kellekään.” Greta hymyili ja kiitti. ”Milloin sitten olet lähdössä”, Katy kysyi surullisena "Tuskin nyt ihan heti ainakaan.” Greta sanoi Katylle ja Katy hymyili. Hän oli iloinen, ettei Greta olisi lähdössä ainakaan vielä tänään. Heistä oli tullut niin hyvät ystävät.

 Ilta alkoi jo hämärtyä ja tytöt kävivät nukkumaan.

Keskellä yötä Greta kuitenkin nousi ylös ja kuiskasi hiljaa: ”Anteeksi Katy. En voinut kertoa sinulle, että olen lähdössä jo nyt. En halunnut satuttaa sinua. Olen todella pahoillani.”

 Katy mumisi hiljaa unissaan, kuin vastatakseen Gretalle, mutta eihän Katy voinut mitään kuulla. Hänhän oli täydessä unessa.

Greta puki omat vaatteensa päälleen ja lähti kävelemään sairaalan pimeillä käytävillä. Ketään ei näkynyt. Vain tietokone surisi hiljaisuudessa, samalla kun Greta livahti ulos.

Greta käveli sairaalan nurkalle.”Nyt me lähdemme pois pikkuinen” Greta kuiskasi lapselleen yön pimeydessä.

Aamu valkeni ja Katy heräsi. Hän alkoi vilkuilla ympärilleen ja havaitsi, että jokin on pielessä. Gretan sänky oli tyhjillään ja kaikkialla oli hiljaista. ”Greta? Greta missä sinä olet?” Katy hätääntyi ja huomasi pöydällä lappusen, jossa luki jotakin selvästi Gretan käsialalla.

Katy alkoi nyyhkyttää luettuaan viestin. Ei kuitenkaan ollut sopiva aika itkemiselle. Katyn täytyisi kertoa jollekin. Hän alkoi juosta pitkin sairaalan käytäviä. Missään ei näkynyt ketään, kunnes Katy huomasi lääkärin oven olevan raollaan. Katy juoksi lääkärin työhuoneeseen hädissään.

 Katy sopersi huolissaan lääkärille: ”Anteeksi, mutta Greta on kadonnut ja jättänyt viestin! En tiedä mitä tekisin! Soitanko jollekin vai..” Lääkäri keskeytti Katyn ja sanoi tyynen rauhallisesti: ”Rauhoitupas. En ymmärrä sanaakaan. Mikä on hätänä?”

Katy veti syvään henkeä ja kertoi kaiken minkä tiesi. Lääkäri kuunteli rauhallisesti loppuun saakka ja rauhoitteli Katya ”Tuskin tässä mitään hätää on. Greta varmasti menee jonkun ystävänsä luokse ja soittaa vanhemmilleen. Hänelle ei varmasti käy kuinkaan. Kaikki on hyvin” Lääkäri sanoi ja halasi itkevää Katya.

Katy irrottautui halauksesta hämillään ja punastui. ”Herra lääkäri..” Lääkäri oli myös punainen ja vastasi hiljaa: ”Sano vain Tomiksi.. Ja voit varmaankin mennä nyt lepäämään. Hoidamme tämän Gretan jutun.” Katy lähti nolona lääkärin huoneesta ja käveli rauhallisesti oman vuoteensa viereen.

Hymy nousi kuitenkin Katyn kasvoille. Hän oli tuntenut jotakin halatessaan lääkäriä. Olisiko se voinut olla pientä ihastusta? Nämä ajatukset Katy kuitenkin keskeytti alkuunsa. Eihän lääkäristä sopinut ajatella tuommoisia!

                                                                   **********

Viikot kuluivat ja Katy oli alkanut viettää enemmän aikaa lääkärinsä kanssa. Hän oli jutellut lääkärille Mikaelista ja siitä miten Ashleyn huostaanotto oli satuttanut häntä. Katy oli kuitenkin ollut sairaalassa jo turhankin pitkän ajan ja hän pelkäsi, että kohta olisi todella kotiin lähdön aika. Ei hän voisi enää kovin kauaa vain oleskella sairaalassa ja käydä terapiassa.

”Tuota Katy… Tiedäthän, että olet oleskellut täällä sairaalassa jo jonkin aikaa. En tarkoita sillä, että se minua häiritsisi.. Ei ollenkaan” lääkäri punasteli. ”Mutta tiedäthän kuitenkin ettet voi olla täällä ikuisesti? Minä tiedän sinun tilanteesi ja en halua käskeä sinua kotiinkaan. Mieleeni tuli katsos tällainen ajatus…” lääkäri punasteli jälleen. ”Niin tuota, että… haluaisitko tulla asumaan minun luokseni siksi ajaksi, että saat asiasi järjestykseen? Jos et halua niin ei tietenkään, niin…”

Katyn suu avautui hämmästyksestä. Hän ei osannut odottaa lainkaan mitään tällaista. ”Voi oletko tosissasi?” Katy kysyi onnellisena. ”Olisin todella kiitollinen jos se vain sopii! Ihanaa kiitos Tomi! Kiitos paljon!” Katy jatkoi ja halasi Tomia.

Katya huvitti. Hän halasi taas jälleen lääkäriään, aivan kuten muutama viikko sittenkin. Koko muu maailma tuntui unohtuvan, kun he katsoivat toisiaan silmiin. Hymy tuli väkisinkin huulille.

Tomi otti Katya käsistä kiinni ja hymyili.

Ja juuri kun heidän huulensa olivat koskettamassa toisiaan…

…Ovi avautui. Katy ja Tomi erkaantuivat nopeasti toisistaan ja kääntyivät katsomaan ovelle. Sairaanhoitaja Ella oli tullut hakemaan jotakin lääkettä potilaalle. Ella hymyili, aivan kuin olisi aavistanut jotakin.

 

Ellan lähdettyä Katy huokaisi ja sanoi Tomille: Tänäänkö me sitten lähdetään?” Tomi hymyili ja vastasi: ”Juu, käy valmistautumassa ja tule sitten pihalle.

Katy meni valmistautumaan. Hänestä oli vaikea laittautua kauniiksi ja meikata, kun viime kerrasta oli kulunut niin pitkä aika. Lopulta sopivat vaatteet olivat kuitenkin päällä, meikit kasvoilla ja tavarat pakattuna. Hiukset jäivät samanlaisiksi kuin aikaisemminkin, koska enää ei ollut aikaa laittaa niitä, kun pihalta kuului jo auton tööttäys.

Katy nousi Tomin autoon. Häntä hieman jännitti. Millainenhan talo olisi? Missä talo sijaitsisi? Katy ei tiennyt oikeastaan mitään Tomin talosta eikä myöskään Tomista itsestään. Äkkiä Katyn mieleen juolahti ajatus, jota hän ei ollut tullut ajatelleeksi vielä koskaan. ”Tuota Tomi.. Oletko sinä muuten naimisissa?”

 Tomi hätkähti hieman kysymyksestä ja Katy huomasi, ettei Tomi osannut odottaa lainkaan tällaista kysymystä.”En ole naimisissa eikä minulla ole lapsia” hän vastasi ja hymyili.

Katya nolotti, kun hän oli kysynyt Tomilta hänen perhe asioistaan. Samalla Katy tunsi myös iloa, ettei Tomi ollut naimisissa. Loppumatka sujui hiljaisissa tunnelmissa ja pian he olivatkin perillä.

Katy järkyttyi nähdessään Tomin talon. Se oli valtava ja todella kaunis. Talossa oli musta katto ja valkoiset tiiliseinät. ”Tomi, en ole ikinä nähnyt näin kaunista taloa.” Katy henkäisi. ”Ei se ole sisältä niin hieno kuin luulet” Tomi mumisi punaisena.

Astuessaan sisään Katy järkyttyi enemmän. Talon eteinen oli jo niin kaunis, että oli vaikea kuvitella talossa mitään rumaksi. ”Tomi, sinä valehtelit. Talo on sisältä hienompi kuin ulkoa!” Katy sanoi ja Tomi punasteli hänen vieressään. Olisiko tämä kenties uusi alku Katyn elämässä? Mistäs sen tietää.