Hei vaan :) Uusi osa tuli. Pahoittelen, että tästä ei tullutkaan niin pitkää kuin kaavailin :( Mutta lukeaa silti :D Ja kommentit olisivat mukavia :)

 

”Kiinnostaako sinua todella?” Greta kysyi innokkaana. ”Jos todella kiinnostaa, niin voin toki kertoa sinulle…”

” Minä olen siis Greta Lindholm ja täytin juuri 17-vuotta”, Greta sanoi sukkelasti.” Jouduin tänne, koska olin sotkenut elämäni ihan hemmetin pahasti! Join, käytin huumeita ja hengasin sellaisissa pahoissa porukoissa. Et tiedäkään miten huolissaan mutsi ja faija oli.. Sitten ne soitti tänne sairaalaan ja päätti viedä mut hoitoon. Olihan ne ihan oikeessa, kun nyt miettii, mutta silloin olin kyllä todella raivoissani.”

” Huusin vaan sille lääkärille, että se aivan pelästyi. Vaadin, että pääsisin pois, mutta eihän siitä mitään apua ollut. Täällä mua nyt onkin pidetty viimeiset 2 ja puoli kuukautta.”

”Joka päivä olin tulla hulluksi. Olin riippuvainen huumeista ja todella aggressiivinen. Voin todella huonosti ja eihän huutaminen tietenkään mitään auttanut. Minulla oli vuorotellen kylmä ja kuuma ja oksentelin vähän väliä”

” Kaikki lääkärit olivat tulla hulluksi minun kanssani, mutta eräs ei. Lastenlääkäri Kari jaksoi tukea minua ja meistä tuli hyviä ystäviä. Kun muut lääkärit inhosivat minua, niin Kari jaksoi aina vain auttaa minua, vaikka hän ei edes ollut minun lääkärini!”

” Sitten noin kahden viikon kuluttua halusin mennä kiittämään Karia kaikesta tuesta ja niin teinkin. Löysin Karin lastenhoitohuoneesta ja menin sinne kiittämään häntä. Kari hymyili ja sanoi, että tukee minua vastaisuudessakin. Halasin Karia ja hän halasi takaisin.”

” Katsoin Karia silmiin ja tunsin jotakin ihanaa. Hän oli niin hellä ja luotin häneen täysin. Ymmärräthän, että yksi asia johtaa toiseen..”

”Siinä kävi sitten niin, että kohta makasimme alasti sairaalan lattialla… Tiedän että se oli todella typerää, mutta niin ihanaa”, Greta sanoi hieman häpeillen.

– Mutta ei siinä vielä ollut kaikki! Muutama päivä ennen kuin sinä saavuit tänne, niin minulle tuli aivan kamala olo! Ruoka ei pysynyt sisällä ja olin todella väsynyt. Se sairaanhoitaja epäili, että minulla on vielä jotain vieroitusoireita huumeista, mutta itse luulen, että olen… raskaana.

Katy kauhistui ja melkein kiljaisi, mutta sitten halasi Gretaa. Greta oli raskaana! Uskomatonta! Hän odotti vielä lasta lääkärille! Eikös se ole laitontakin?

”Olen itse kyllä aika kauhuissani… Enhän minä pääse täältä ikinä kotiin, jos lääkärit tajuavat, että olen raskaana! Sitten Greta nolostui ja jatkoi.” Kiitos kun jaksoit kuunnella minua, vaikka emmehän me edes tunne toisiamme.. Minun oli vain pakko saada purkaa tunteitani jollekin”, Greta sanoi nyyhkyttäen. Greta oli vielä jatkamassa kiitospuhettaan, mutta juuri silloin Katya pyydettiin puhelimeen. Katy käveli puhelimen luokse ja mietti samalla, kuinka kummallinen, mutta mukava Greta olikaan! ”Sain tietää melkein hänen koko elämänsä!” Katy ajatteli huvittuneena

”Haloo? Katy vastasi puhelimeen kysyvästi”, kuka nyt hänelle soittaisi?

”Hyvää päivää. Minä olen Sanna Nurmi, sosiaalityöntekijä”, puhelimeen vastattiin.” Olen kuullut, että ilmeisesti sinun tyttäresi on hieman hmmm… huonossa tilanteessa tällä hetkellä. Sain tiedot, että sinä et kykene huolehtimaan lapsestasi, joten mitä mieltä olisit jos me ottaisimme tyttäresi huostaamme siksi aikaa, että sinä olet saanut asiasi järjestykseen?”

Katy järkyttyi. Miten joku voi töksäyttää noin vakavan asian suoraan, äänikään värähtämättä, Katy ajatteli hieman vihoissaan. Mitä tällaiseen kysymykseen ylipäätään pitäisi vastata?

 ”Rouva Viitala, oletteko vielä puhelimessa”, Sanna Nurmi jatkoi hieman huolestuneena. ”Kai ymmärrätte, että tyttärenne Ashley ei voi oleskella sairaalassa. Teidän on saatava asianne kuntoon, jotta voitte huolehtia hänestä äidin tavoin. ”Totta kai ymmärrän ja te kai olette oikeassa”, Katy sanoi hiljaa ja lopetti puhelun.

”Kai minun täytyy sitten hyvästellä ainoa lapseni”, Katy ajatteli murheissaan. ”Miksi elämän piti olla aina näin vaikeaa? Juuri kun olin päässyt Ashleyn kanssa pakoon, niin menetän hänet.”

”Ashley, äidin pikku kulta. Rakastan sinua valtavasti. Älä unohda minua”, Katy sanoi tyttärelleen itku kurkussa. ”Heti kun saan asiat kuntoon, niin haen sinut takaisin. Rakastan sinua pikku mussukkani..”

”Rakastan sinua.”

Kun Katy oli hyvästellyt tyttärensä, piti Karin hoitaa työ loppuun. Ashley piti luovuttaa sosiaalityöntekijöille, jotka veisivät hänet sitten lastenkotiin. Katylle soitettaisiin muutaman kuukauden kuluttua ja otettaisiin selvää olisiko tämä valmis taas huolehtimaan velvollisuuksistaan. Kari oli surullinen. Tämä suloinen pikku tyttö joutuisi eroon äidistään. Seuraava tapaaminen saattaisi viedä kuukausia, tai vaikka vuosia! Työnsä piti kuitenkin hoitaa ja huolehtia, että lapset ovat kunnossa. ”Ehkäpä tämä on ainoa oikea ratkaisu”, ajatteli Kari haikeana.

Katylla oli todella haikea olo. Hän ei tiennyt lainkaan, milloin näkisi tyttärensä. Tyttö oli niin nuori, että unohtaisi äitinsä pian! Syvällä sisimmässään Katy kuitenkin tiesi, että vain tällä tavalla tyttö pystyisi kehittymään ja kasvamaan normaalisti.

                                                                      ***********

Muutama viikko oli kulunut ja Katy ja Greta olivat ystävystyneet todella hyvin! Tytöt juoruilivat hoitajista ja juttelivat mukavia. Gretan vatsanseutu oli kasvanut melkoisesti, mutta hän yritti vieläkin kovasti piilotella sitä. Hän ei halunnut, että hoitajat ja lääkärit saisivat tietää raskaudesta.

”Sinun täytyy kertoa raskaudestasi!”, Katy sanoi jo hieman kyllästyneenä. ”Se huomataan kuitenkin, et voi piilotella ikuisesti! Greta ja Katy olivat puhuneet tästä samasta asiasta monta kertaa, mutta Greta ei tuntunut ymmärtävän mikä hänelle olisi parasta. ”Äh, Katy älä viitsi taas aloittaa! Saatan päästä jopa tänään kotiin ja en halua pilata mahdollisuuksiani siihen! Greta sanoi äkäisesti. Katy huokasi. Hän tiesi Gretan olevan suuren luokan jääräpää, jonka päätä ei saanut käännettyä sitten millään!

Samalla hetkellä Greta pyydettiinkin lääkärin luokse. Sairaanhoitajat sanoivat, että lääkärillä olisi kuulemma jotakin tärkeää asiaa. Greta jäi seisomaan keskelle lääkärin huonetta ja odotti jännittyneenä. Pääsisikö hän vihdoinkin pois?

”No niin Greta”, lääkäri aloitti rauhallisesti. ”Olen puhunut vanhempiesi kanssa, ja vaikuttaisi nyt siltä, että voisimme päästää sinut kotiin.” Greta hymyili kuin aurinko ja kiitteli lääkäriä vuolaasti. ”Ihanaa! Kiitos todella paljon! Nyt me päästään vihdoin…” Greta tajusi möläytyksensä ja painoi kätensä äkkiä suunsa eteen.

Lääkäri katsoi Gretaa ja hänen vatsaansa kauhistuneena. ”Oletko sinä raskaana? Miksi et sanonut mitään? Sinulla on huumetausta ja lapsihan on voinut saada jonkinlaisen sairauden! Sinun on kyllä jäätävä tutkimuksiin”, lääkäri sanoi järkyttyneenä. ”EI!” Greta huusi. ”Minä lähden nyt kotiin! En halua jäädä tänne enää hetkeksikään!” Lääkäri sulki silmänsä ja huokaisi: ”Ei tässä enää muita vaihtoehtoja ole, kun olet hankkiutunut raskaaksi.” Enempää Greta ei kuullut, koska hän juoksi itkien pois.

Greta juoksi Katyn luokse itkien vuolaasti. ”Mitä on tapahtunut Greta?” Katy kysyi huolissaan. Greta selitti miten oli paljastanut raskautensa ja ettei hän pääsisi pois. Yllättäen Greta kuitenkin lopetti itkemisen ja sanoi: ”Katy, minä en jää tänne. Lähden pois.”